Daniel Defoen Robinson Crusoe on loistava valinta lukijalle, joka haluaa päästä sisälle klassikkokirjallisuuteen, mutta aiempaa kokemusta klassikoista ei juurikaan ole. Klassikkokirjallisuus voi olla hyvin puuduttavaa ja tylsää luettavaa, varsinkin jos on tottunut nykyajan dekkareihin tai esimerkiksi vaiheikkaisiin fantasiakirjoihin. Crusoe tempaa lukijan mukaansa päiväkirjamaisella tekstillään, ja lukijalle syntyy mielikuva siitä, että hän lukisi jonkun kauan kauan sitten eläneen ihmisen muistelmia.

Robinson Crusoe tarjoaa uusia näkökulmia varsinkin pandemian tuomiin komplikaatioihin. Se opettaa, että vaikeista ja epätoivoisista tilanteista voi selvitä ja jopa kääntää tilanteen itselleen eduksi, kunhan vain on valmis tekemään asialle jotain eikä vaivu toivottomuuteen. Jos Crusoe pystyy selviämään keskellä autiosaarta monien vuosien ajan ilman varmuutta pois pääsemisestä ja silti toimimaan edukseen hyödyntämällä niitä asioita, joita ympäristö hänelle on tarjonnut, pystyy kuka tahansa sinnittelemään muutaman vuoden pandemian aiheuttamissa poikkeusoloissa.

Robinson Crusoe antaa siis mukaansatempaavan tarinan lisäksi ajatteluun filosofisia teemoja, joita voi hyödyntää nykypäivänäkin. Karkeasta kielenkäytöstään ja kyseenalaisista tapahtumistaan huolimatta kirja on oiva valinta lukijalle kuin lukijalle.

Jere Höylä, 19 C