Blogipostaukseni kertoo Ilkka Remeksen hermoja raastavasta trilleristä, joka saa kokeneemmankin lukijan varpailleen. Kirjaa on jopa hieman ahdistavaa lukea sen todentuntuisuuden takia. 

Remeksen tyyli kirjoittaa on mielestäni mukaansa tempaava, ja Jäätyvässä helvetissäkin hypätään heti ensi sivuilta tarinan syövereihin.

Jäätyvä helvetti on jatkoa vuonna 2014 julkaistulle Hornalle. En ole kyseistä kirjaa vielä lukenut, mutta molempien kirjojen takakansien avulla olen saanut selville, että päähenkilö on ainakin sama Lari Vuori. Hän on entinen Suomen sotilastiedustelun jäsen ja aiempiin Hornan tapahtumiin viittaillaankin Jäätyvässä Helvetissä hienovaraisesti.

Lari Vuori on saapumassa Finnairin koneella Saksasta naisystävänsä pojan Eeron kanssa. Jossain Suomenlahden yllä koneeseen törmää venäläinen tiedustelukone ja Lari sekä Eero pelastuvat vain hädin tuskin. Kyseisenä iltana alkavat myös selittämättömät sabotaasi- ja kyberhyökkäykset, jotka lamauttavat Suomen koko infrastruktuurin. Suomi kipristelee 20 asteen pakkasen kourissa ilman sähköä ja internetiä. 

Juonen runkona on Venäjän hyökkäävä omien etujensa valvonta. Venäläiset epäilevät Suomen suuntaavan kohti Natoon liittymistä, ja se aiotaan estää keinoilla millä hyvänsä, mutta kuitenkin ylettömästi provosoimatta Yhdysvaltoja tai EU:ta. Venäjä käyttää Suomen kanssa samoja keinoja kuin Ukrainankin. Tämä toteutetaan lamauttamalla Suomen sähkönjakelu ja -tuotanto kyberterroristien ja sabotöörien avulla. Kaikki toteutetaan niin sanotusti “tutkan alla”, ja pian Venäjä tarjoaa naapurilleen humanitaarista apua..

Lopussa taistelu käydään mies miestä vastaan. Venäläisten vastakohta Larille on Igor Rybkin, joka johtaa Suomesta käsin Venäjän operaatiota. On myös koskettavaa nähdä, kuinka Igor tulee pyytämään Larilta suurta palvelusta heidän yhdessä kokemansa jälkeen. 

Suomen pelastuminen jää lukijan päätettäväksi, mutta jos Remeksen maalaamat uhkakuvat kuitenkin jossain vaiheessa toteutuisivat, on Suomella vielä rankat ajat edessään.

Lari Vuori on helläsydäminen, mutta kylmäpäinen entinen Suomen sotilastiedustelun jäsen. Hänet asetetaan epätoivoisen Suomen pelastussuunnitelman kärkijoukkoihin. Lukemattomien jännittävien juonenkäänteiden jälkeen Lari joutuu sellaisten ratkaisujen eteen, joita hän itsekään ei ole uskonut pystyvänsä tekemään.

Lari tekee onnekseen oikeita valintoja, sillä osa on elämän ja kuoleman välisiä. Samanlaisissa tilanteissa, toivon, että olisin tehnyt samoin kuin hän. Lari ei pidä naisystävänsä vanhasta poikaystävästä, mutta pitää huolta heidän pojastaan kuin omastaan. Jos saisin valita muutaman Larin taidoista, olisivat ne oveluus, empatian taito ja kyky toimia paineen alla. 

Larin oveluus ulottuu koko kirjaan ja näkyy niin pienissä kuin isoissa päätöksissä. Lari kokee empatiaa Igor Rybkinin lapsia kohtaan, jotka hänen joukkueensa jäsenet ovat kaapanneet: Lari kohtelee heitä hyvin, vaikka ei tarvitsisi. Kuten aiemmin mainitsin, Larin kyky toimia paineen alla on käsittämätön ja on ihme, että hän on vielä hengissä. Kirjassa käy myös ilmi, että Larille tärkeintä on perhe.

Kirja sopii jännittävistä ja tapahtumarikkaista tarinoista pitäville lukijoille ja muutenkin Remeksen kirjoista kiinnostuneille, ei kuitenkaan aivan perheen nuorimmille. Kirjaa lukiessa täytyy keskittyä tarkkaan yksityiskohtiin, sillä nimiä ja henkilöitä on kirjassa noin tusina, ja ne ovat kirjan tarinalle välttämättömiä. Remes olisi mielestäni voinut kuvailla hiukan enemmän ja tarkemmin Suomen poikkeusoloja. Osasyy tämän kokonaisuuden puuttumiseen selviää kuitenkin kirjan jälkisanoista: Remes on jättänyt tarkoituksella paljastamatta tietynlaisia Suomen infrastruktuurin heikkouksia ja toivoo, että muutkin olisivat varovaisempia asian suhteen. “Avoimuuden ei aivan joka asiassa tarvitse olla itseisarvo”, kertoo Remes

Remes osaa liittää oikeassa elämässä tapahtuneita ja asioita ja faktoja kuvitteellisiin mahdollisuuksiin esimerkiksi ilmatilaloukkauksiin ja maakauppoihin. Hänen taitonsa mennä suoraan asiaan ilman suurempia jaaritteluja on huomattavissa jo kirjan alkutaipaleella. Kirjan todentuntuisuus on aivan uskomattomalla tasolla, ja jokaiselle tapahtumalle löytyy varsin järkevä selitys, minkä takia uhka itänaapurista tuntuukin elävältä. Larin perheenjäsenten kaappaus ja kiristys saavat sydämen tykyttämään.

Kirja vei minut mukanani, mutta sitä ei kuitenkaan tehnyt mieli lukea yhdellä istunnolla. Kertomus Suomen muuttumisesta jäätyväksi helvetiksi on niin karmiva, että lukeminen muuttui raskaaksi. Kirja oli niin todentuntuinen, että iltahämärässä täytyi nousta sängyn pohjalta tarkistamaan, että sähköt vielä toimivat ja valotkin syttyivät. Välillä tuntui, että sisälläni kulki aika-ajoin kylmiä väreitäkin.

Mielestäni kirjan sanoma on hyvin tärkeä ja kertoo, kuinka riippuvainen ja helposti haavoittuva yhteiskunnastamme on tullut. Ilman sähköä ja internetiä maa ajautuu pikaisesti anarkiaan eli sekasortoon. Kirjan tapahtumat sijoittuvat talvipakkaseen, mutta lopputulos olisi samanlainen kesälläkin. 

Aihealueeseen liittyen Remes muistuttaakin, että, ”sähköriippuvaisen yhteiskunnan ainoana tai edes keskeisenä uhkana eivät tietenkään ole ihmisen vaan luonnonvoimien aiheuttamat riskit. Niihin vaikuttaminen – hallitsemisesta puhumattakaan – on vielä vaikeampaa”. Jos infrastruktuuri romahtaa, syyllä ei juuri ole merkitystä peruskansalaiselle.

Ilkka Remes, Jäätyvä helvetti

WSOY, 2015. 412s

Niilo Lahtinen