Juno Dawsonin Mallikappale (2019) kertoo lontoolaistytöstä, Janasta, joka värvätään kuuluisan ja arvostetun mallitoimisto Prestigen listoille. Jana on aina pitänyt itseään rumana, pitkänä ja hontelona kummajaistyttönä, joka ei ikinä voisi täyttää tavallisia kauneuden kriteerejä, kunnes yhtäkkiä hänen ulkonäkönsä onkin kaiken keskipiste hänen toimiessaan kansainvälisenä supermallina. Jana on aina saanut kommentteja androgyynisestä ulkonäöstään, mutta aina negatiiviseen sävyyn. Nyt jokainen asiantuntija hänen ympärillään hehkuttaa näitä erikoisia ja omalaatuisia kasvoja kuin viimeistä päivää. Janan omasta ulkonäöstä ja kehosta tulee hänelle työväline, jolla hän ansaitsee rahaa ja kuuluisuutta. Siitä tulee myös vapaata riistaa kaikkien katseille ja kommenteille. Janan kuvittelema tulevaisuus tuokin mukanaan aivan jotain muuta, mitä hän on ajatellut ja mitä hänelle on luvattu. Mallimaailma osoittautuukin likaiseksi sekä vaaralliseksi. Jana saa kokea niin huippuhetkiä täynnä rahaa ja kimallusta kuin kamalia petollisia hetkiä täynnä valheita ja myrkkyä. Jana haluaa muuttaa tätä vinoutunutta maailmaa, mutta tehtävään tarvitaan paljon apujoukkoja ja uskoa itseen. Todellisuus luurangonlaihoista ja päihderiippuvaisista malleista mallimaailmassa on raju ja ajankohtainen kertomus, joka tuodaan kirjassa koskettavasti esille. Miten kauniiden mallien elämään voi sisältyä niin likaista törkyä? Miten Jana voi päästä tästä sotkusta pois ja parantaa arkipäivää, jota mallien tulee kestää?

“Mä en ole ylpeä. Mä en ole tuon näköinen. Kukaan oikea ihminen ei ole tuon näköinen. Mietin, montakohan tuhatta tai miljoonaa naista, montako pikkutyttöä on kävellyt kuvan ohi ja tuntenut olevansa vääränlainen. Moniko nainen on katsonut kädessään pitelemäänsä patonkia ja ajatellut: äh, ei olisi pitänyt ostaa leipää, pitää ruvata mehudieetille. Ja silloin muhun jysähtää ajatus: mä olen osa ongelmaa.” (s. 333)

Jana on todella aito ja uskottava hahmo. Yhtäkkisestä urasta ja kuuluisuudestaan huolimatta hän on aivan tavallinen teini-ikäinen tyttö, jolla on tavalliset ajatukset. Hän seurustelee pojan nimeltä Ferdy kanssa, joka tukee Janaa alusta alkaen täysillä, kunnes heidän suhteensa alkaa muuttua etäisemmäksi Janan ollessa koko ajan pois kotoa. Janan parhaat ystävät Laurel ja Sabah ovat myös tukemassa Janaa innokkaasti uudessa tilanteessa. Janan perhe, ystävät ja Ferdy pysyvät ongelmista huolimatta Janan tärkeinä tukipilareina loppuun asti, vaikka heidän välinsä alkavatkin kärsiäJanan kadottaessa itseään mallimaailmaan. Kaikesta huolimatta he kannustavat ja auttavat Janaa itsensä nostamisessa takaisin ylös sekä kaiken vääryyden muuttamisessa. Muotimaailmaan hänet saattaa Maggie, joka on Prestigen johtaja. Maggie on Janan puolella aina. Tai niin Jana ainakin luulee. Maggie esittää mukavaa ja reilua, mutta todellisuudessa hän vain toimii mallitoimistolle siten, että saisi paljon rahaa. Eli hän kohtelee nuoria malleja kuin esineitä ja käyttää mielivaltaansa heihin yhdessä muiden mallimaailman kuvaajien ja castaajien kanssa. Paljon puhuttu huippukuvaaja Lucas Blo kuvaa Janaa muutamaan kertaan, ja Jana alkuun on aivan innoissaan päästessään hänelle kuvattavaksi. Myöhemmin hän osoittautuu inhottavaksi hyväksikäyttäjäksi, joka ostaa malleja seuralaisikseen. Jana tapaa työssään paljon muita malleja, joista osa on mukavia ja osa todella välinpitämättömiä. Mallit antavat Janalle vinkkejä jaksamiseen, mitä syvemmälle uurastuksen ja väsymyksen syövereihin mennään. Tutustuessaan toisiin malleihin hän huomaa lopulta, kuinka pohjamudissa he oikeasti ovat. Kaikki käyttävät pillereitä pitääkseen mielensä koossa, laihduttavat jo valmiiksi hengenvaarallisen laihoja kehoja kuvaajien ja muiden mallitoimistojen henkilöiden käskystä sekä he ovat menettäneet todellisen arvonsa. He antavat tuon tapahtua, koska se tuntuu arkipäivältä. Jana huomaa kaiken kokemansa lomassa, että heitä käytetään hyväksi, mutta kukaan malli ei ole halunnut tai kehdannut tehdä asialle mitään. He tietävät saavansa hyvää palkkaa, joten tyytyvät siihen raakaan kohteluun, jota saavat. Jana tutustuu uransa aikana maailman yhteen kuuluisimmista malleista Clara Keysiin, joka auttaa Janaa päihittämään muotimaailman. Yhdessä he saattavatkin saada muutosta aikaan.

“Nyt mä sen ymmärrän. Tämä ei ole mikään tuhkimotarina. Ei ole koskaan ollut. Tarina muistuttaa enemmän Punahilkkaa. Pikku punahilkkoja on vaan hemmetin paljon, ja isoja pahoja susia myös.” S.417

Janan kokemus muuttaa kaikkia niin hänen lähellään olevia henkilöitä kuin tuiki tuntemattomia mallimaailman ihmisiä. Janan saatua nimensä mallitoimiston listoille ei mikään ole enää entisellään. Hän itse joutuu todella raskaaseen kamppailuun yrittäessään pitää itsensä kasassa selvitäkseen kaikesta uudesta, mitä hänen eteensä annetaan. Hän hukuttautuu kuuluisuuksien, rahan, muotiviikkojen, valheiden, masennuslääkkeiden sekä vaarallisen laihojen tyttöjen keskelle, yrittäen pitää yhteyttä edelleen hänelle tärkeisiin ihmisiin mallimaailman ulkopuolella. Erityisen vaikeaa hänen on pitää aidosta itsestään kiinni. Janan suhde Ferdyn kanssa sekä hänen parhaat ystävyyssuhteensa alkavat rakoilla Janan muuttuessa etäämmäksi matkustelun ja väsymyksen takia. Suhteiden kariutuminen vaikuttaa kaikkiin negatiivisesti, joten riitelyltä ja väärinymmärryksiltä ei vältytä. Jana tekee pahoja valintoja ja virheitä sekä kokee kammottavia asioita, mutta kasvaa ihmisenä, nousee vastoinkäymisistä ja tekee lopussa ainoan asian, joka on oikein.

Kaikki lähtee liikkeelle, kun Jana tekee sopimuksen mallitoimisto Prestigen kanssa. Hän on nyt niin sanotusti solmittu yhtiöön, joka kauppaa häntä eteenpäin. Jana nuorena ja tietämättömänä lähtee innoissaan edistämään uraansa. Ensimmäisten muotiviikkojen jälkeen, kun Janan nimi alkaa olla kaikkien huulilla, hän saa lisää kutsuja uusiin tapahtumiin. Pikkuhiljaa raakuus ja likaisuus alkavat selvitä Janalle, mutta hän ei heti huomaa asian todellista vakavuutta. Kuvaajat ja mallitoimistot antavat selityksiä, joita Jana uskoo. Hän ei itse huomaakaan, kuinka häntä manipuloidaan ja kohdellaan, sillä raha ja hänen tukijoukkojensa kommentit häikäisevät hänet totuudelta. Näin, ikävä kyllä, käy jokaiselle uudelle kokemattomalle nuorelle mallille. Kokemattomat mallit huijataan johonkin mahtavaan, ja he jäävät sinne jumiin niin kauaksi aikaa, kuin he mallitoimistoille kelpaavat. Kirjan pysäyttävin tapahtuma, joka kääntää myös Janan pään ympäri, tapahtuu, kun Jana menee huippusuositun Lucas Blon kuvauksiin. Kuvaukset tapahtuvat hotellihuoneessa, ja siellä tapahtuu aivan liian likaisia asioita. Jana pakenee paikalta ja hiljenee täysin. Outo käytös herättää ympärillä olevissa ihmisissä ihmetystä. Kun Jana kuulee, että mallitoimisto on lähettämässä yhtä Janan tuntemaa 14-vuotiasta uutta tyttöä Blon kuvauksiin, saa Jana tarpeekseen. Hän ei niele seksuaalista häirintää ja alkaa kertoa tapahtuneesta tuntemilleen toisille malleille, jotka kertovat joutuneensa samanlaisiin tilanteisiin muissa kuvauksissa. Jana päätyy tekemään kokemastaan rikosilmoituksen, ja siten lähtee käyntiin Janan alulle saattama muutos mallimaailman epäkohtien korjaamiseksi. Muut mallit ja Janan läheiset antavat hänelle kaiken tuen, ja se motivoi Janaa vielä enemmän taistelemaan oikeuden puolesta. Yhä useammat mallit kertovat negatiiviset kokemuksensa. He murtavat alalla vallinneen hiljaisuuden ja tuovat ihmisten tietoisuuteen ongelmat.

Kirjassa on todella syvällisiä ja ajankohtaisia aiheita, jotka koskettavat kaikkia. Aiheita ovat muun muassa tyttöjen yliseksualisointi, seksuaalinen häirintä, ulkonäköpaineet, ystävyys, ruumiinkuva sekä valheet. Teema kirjassa on esille tarkasti tuotu muotimaailma ja sen piilossa olevat likaiset puolet.

Kirja sijoittuu nykyhetkeen, ja se näkyy tarinassa monin tavoin. Sosiaalisen median luomat ulkonäköpaineet tulevat tarinassa esille. Some luo ihmisille paljon ulkonäköpaineita, koska siellä on annettu ihanneulkonäko, johon kaikki itseään vertaavat. Mallit on valittu ihanteiden mukaan, mikä saa tavalliset ihmiset vertaamaan itseään heihin, koska kauniiden mallien kuvia on kaikkialla. Mallien kuvissa käytetään paljon ulkonäköä muuttavaa maskeerausta ja editointia. 

“ -No siis tällä alallahan, joka on oikeastaan ihan oma maailmansa, moni on sitä mieltä, että nuorten naisten pitäisi näkyä eikä kuulua. Jos nyt ajattelee Blotakin. Sehän kuvasi tyttöjä. Meidät on tarkoitettu katsottaviksi. Me ollaan… visuaalisia elementtejä. Me ollaan hyödyke, jota myydään ja ostetaan. Eikä se päde pelkästään malleihin, vaan tyttöihin ylipäätään. Jos me nostetaan esiin joku epäkohta me saadaan kuulla olevamme äänekkäitä tai tyhmiä, me ollaan väärässä, kitisijöitä,… Mä korotin ääneni ja aloin puhua, ja no… no, näin siinä sitten kävi. Kai mä haluan kertoa muille tytöille, että on ihan ok saada oma ääni kuuluviin. 

-Ymmärrän.

-Niin että siksi mä ryhdyin tähän. Enää en suostu olemaan hiljaa. En ikinä. Mä teen työni, mutta mulla saa myös olla mielipiteitä. Mä en ole pelkkä naama tai kroppa.” s.432

Kirjailija Dawson vie lukijan todella taitavasti ja aidosti mallimaailman pyörteisiin. Alun hyvän tunnelman ja hyvien kokemusten jälkeen lukijaltakin nousevat ihokarvat pystyyn ja syntyy inho kaikkia niitä raakoja asioita kohtaan, joista kirja kertoo. Kaiken sen takaa, mikä tuntuu hienolta ja kauniilta, löytyy paljon rumaa: inhottavia ihmisiä, epämiellyttäviä yhtiöitä, huonoa kohtelua sekä valheita. On mukava nähdä, miten Dawson ei kaunistele julmia asioita, vaan kertoo aidosti, miten asiat ovat. Välillä lukijana inho nousee kaikkia lukemiaan asioita kohtaan. Erityisesti jatkuva käsky painon pudottamiseen jo laihoilla malleilla ja seksuaalinen häirintä ahdistaa kirjaa lukiessa. Alkaa miettimään, miten jotkut ihmiset voivat sallia sen ja ajatella, että se on hyväksyttävää rahan takia. Janan oma kommentti siitä, että he ovat mallinukkeja, joita puetaan hienoihin vaatteisiin, on hyvin sanottu. Mallit kirjassa ovat kuin esineitä vailla mitään tunteita ja arvoa. Syvällinen aihe menee ihon alle ja herättää väkisin ajatuksia. Lukiessa tajuaa, että mallimaailman sisälläkin on hyvin surullisia ja karuja asioita. Elämä ei ole vain kuuluisuutta, rahaa ja hienoja vaatteita. Olisi kiva ajatella, että tarina ei olisi totta kirjan kansien ulkopuolella, mutta näin ei valitettavasti ole. Kirja on julkaistu viime vuonna, joten asia on varsin tuore. Kaikissa mallitoimistoissa asiat eivät varmasti ole näin huonosti, mutta joissain valitettavasti on, vaikka sitä ei haluaisi uskoa. Muutos on tarpeen, jotta mallejakin kohdeltaisiin kuin ihmisiä ja saataisiin pois ulkonäköihanteet ja -paineet.

Enna Kaarakainen, 20 B